Elämän varjopuolia

Mieleni on ollut alakuloinen viime perjantaisen ukkos/raekuuron jäljiltä. Perjantaina viiden aikoihin pohjoisen suunnalta tuli pieni, mutta raju ukkosrintama. En ole eläissäni nähnyt yhtä rajua ukkosta. Jylinä ja salamointi oli jatkuvaa ja rakeita tuli kahdessa erässä todella paljon. Suurimmat niistä peukalonpään kokoisia. Surullisinta asiassa oli se, että ukkosrintama pyyhkäisi paikkakunnalla olevien mansikkatilojen ylitse ja tuhosi paikoitellen sadon lähes kokonaan. Tuntuu käsittämättömältä miten parin minuutin myrsky voi saada aikaan niin suunnattoman tuhon. Tämä asia koskettaa minua syvästi, koska minulla on läheiset suhteet kahden tilan omistajien kanssa. Olen äärettömän pahoillani heidän puolestaan.

Tässä kuva tramboliinistämme raesateen jälkeen.


Kuvaa pihanurmikoltamme. Rakeiden määrä on vähäinen siihen verrattuna mitä niitä oli muutaman sadan metrin päässä.