tiistai 22. heinäkuuta 2008

Nyt meni vieteri poikki...

Oon viime ajat taistellut nukkumiseni kanssa. Varmaan viimeiset neljä viikkoa. En ole aikoihin ollut mikään kunnon nukkuja, mutta nyt alkaa tilanne mennä pahaksi. Lääkkeistä huolimatta, joita on unta parantamiseksi kahta sorttia, heräilen yöllä ja valvon... Aamut meinaa mennä pitkäksi. Ei millään jaksaisi nousta. Päiväunia en ole nukkunut. Tänä aamuna sitten vieteri katkesi. Liika uupumus vaati veronsa. Tuntuu, että kaikki romahtaa alta, itku tulee ihan väkisellä. Menen käymään lääkärillä tänään. Saa nähdä mitä se sanoo. Hieman jo "uhkailtiin" vuodeosastolle ottamisella, että saataisiin unirytmi kuntoon.

Pää on nyt ihan sekaisin. Postaan tämän kirjoituksen etten sitä heti poistaisi. Ehkä tämä selittää teille ystävät miksi olen niin hiljainen.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lähetän sinullekin täältä enkeleitä elämääsi - ota kiinni varovasti! Toivon, että asiasi selviäisivät, unettomuus on vaikea asia, koska siihen vaikuttaa niin moni juttu... tsemppiä ja kannustusta sinulle!

Ninnalisa kirjoitti...

Kiitos Ritva! Niitä nyt taidetaan tarvita. Se tässä minua ihmetyttää kun ei ole oikein mitään selittävää syytä tälle unettomuudelle. Ajatukset on nyt kuin puuroa... kamalaa jos tässä vielä pitäisi yrittää töitä tehdä.

Anonyymi kirjoitti...

Voi rakas ystäväiseni.. En nyt tiedä mitä sanoisin. Harmittaa niin kovasti, kun ajattelen sinua siellä valvomassa ja murehtimassa. Kunpa voisin tulla luoksesi. *huokaus* On niin avuton olo.
Toivon, että lääkäri voi auttaa sinua niin, että ensi yönä nukut makoisasti ja huominen päivä on valoisampi. Lähetän sinulle sydänlämpöisiä terveisiä.

Ninnalisa kirjoitti...

Kiitos Natsu sinullekin! Sain lääkäriltä mukaan pari lääkereseptiä lisää entisten päälle. Ei mitään aspiriinia ei, vaan oikein vahvempia. Jospa niistä on apua. Hoppas så.

Anonyymi kirjoitti...

Uni kun on katkolla, ei se herkkua ole.

Voimahaleja lähetän sinulle ja toivottavasti saat apua noista uusista lääkkeistä.

Jos ei auta älä kauaa katsele vaan mene uudestaan lekurille, jaksamista.

Osaatko tehdä rentoutusharjoituksia, sellaisia pitäisi löytyä kirjastosta.

Ninnalisa kirjoitti...

Kiitos Tia. Olen tuota rentoutustakin kokeillut, kuntoutuksessa sain useita eri keinoja. Joskus auttavat, joskus taas eivät.

Tänään tuli vielä kaiken päälle huonoja uutisia läheisen ihmisen terveydentilasta. Jotenkin tuntuu, että kyllä sitä meidän perhettä nyt koetellaan.

Anonyymi kirjoitti...

Voi että! Tosi kurjaa lukea, että mukava ihminen joutuu unettomuuden kanssa taistelemaan. Varmaan kaikki tuntuu kaatuvan päälle, ja jossain vaiheessa tulee mitta täyteen. Toivottavasti lääkärin tropeista on apua. Kuinka muuten lääkäri suhtautui? Ovatko mukana unettomuus kysymyksessä? Itsellä kokemusta jonkinlaisesta ahdistus paniikista, joka puhkesi keväällä stressin seurauksena, ja oli todella inhaa. Tuli rytmihäiriöitä, ja muuta, kirjoittelen joskus blogiini. Satuin onnekseni löytämään hyvän, ja mukavan lääkärin ihan terveyskeskuksesta, joka otti mun asian vakavasti, ja auttoi monin tavoin, jotta se meni ohi. Välillä matalapainetta vieläkin olemassa. Jotenkin voin ehkä kuvitella fiiliksiäsi, ja toivon, että pahin menee ohi, ja saat pian ottaa unta kunnolla. Toi on asia joka varmaan myös kertaantuu tuo unettomuus, samoin tuo mun olotila, jatkui, ja jatkui, tuntui ettei kestä!

Hurjasti tsemppiä, ja toivotaan, että lääke auttaa sut nyt saamaan kunnon unia peräkkäisinä öinä, niin saat voimasi ja itsesi takasin!

Anonyymi kirjoitti...

Parempia unia toivotan sulle! Voin hyvin kuvitella tuntemuksiasi, sillä kärsin itse kroonisesta unettomuudesta, olen kärsinyt jo vuosia. On kokeiltu jos jonkinlaisia uni/nukahtamislääkkeitä, mutta ne eivät ole auttaneet yhtään mitään. Nyt on yksi toisenlainen lääke sitten ollut kokeilussa ja tuntunut auttavan uneen suurimman osan ajasta! :)

Ninnalisa kirjoitti...

Kiitos Sade ja Marika. Lääkäri oli oikein kiva ja otti asian todellakin vakavasti. Olen tämän unettomuuden kanssa taistellut jo pitkään, välillä on jaksoja jolloin uni on huonoa, välillä taas parempaa. Kyllähän tämän kaiken takana on masennus ja stressi, ainakin lisäämässä unettomuutta.

Viime yö meni miten meni. Oten uuden lääkkeen, pienimmällä annoksella, ja nukuin pari tuntia. Otin sitten toista unilääkettä, jolla nukuin taas pari kolme tuntia. Sitten pikkujätkä herätti minut... Sain kuitenkin vielä unen päästä kiinni, mutta aika katkonaista oli uni edelleen. Huomenna lisään lääkkeen annostusta... Katsotaan mitä se auttaa.

Kiva kuulla Marika, että sinulle on ollut uudesta lääkkeestä apua.

Se lääkäri ymmärsi minua tosi hyvin, hänen miehensäkin on lääkäri ja kärsii kroonisesta unettomuudesta. Ei löydy apua tropeista hänelle. Joten siinä suhteessa sain ajan hyvälle lääkärille.

Anonyymi kirjoitti...

Todella upea juttu että oli niin mukava lääkäri! Kunpa ne uudet saamasi lääkkeet nyt auttaisivat pikkuhiljaa. Se on suorastaan kamala tunne, kun on yliväsynyt, aivot eivät enää toimi normaalisti ja koko olemus vaatii unta, mutta siitä huolimatta ei unta tule. Se tunne on ihan hirveä - tuntuu kuin olisi aivan äärirajoilla oman itsensä kanssa. Sitä helposti luulisi että uni on itsestäänselvyys, että unta kyllä saa sitten kun on tarpeeksi väsynyt, mutta ikävä kyllä se ei aina ole niin yksinkertaista.

Ninnalisa kirjoitti...

Näin se on kuten Marika sanoo. Elämä alkaa mennä vähän kuin hidastetussa filmissä. Aina ei oikein edes tiedä että onko tapahtunut totta vai kenties unta... Hetki sitten kuulemastaan unohtaa puolet... Tai ainakin epäilee itseään. Ajatus tökkää ihan kesken kaiken. Äskenkin unohduin vaikka mihin ajatuksiin tätä kirjoittaessa.

Anonyymi kirjoitti...

Minullakin kokemuksia muutaman päivän elim yön pyöriskelystä ja pvällä on olo kuin "osuuskaupan hoitajalla". Nyt on ollut näitä murheita, joten herää ja miettii miten teho-osastolla oleva mieheni siskonmies pärjää jne. Joskus on tunne, että kaikki kaatuu päälle, mutta sitten kaivan sieltä arkun pohjasta pienen onnenmurusen ja se auttaa jatkamaan ja jaksamaan. Nyt on taas aika hyvä vaihe, vaikka A. onkin edelleen teholla, mutta ilm. nyt ei tarvitse pelätä sitä lopullista...tai mistäpä sen tietää....Minä saan ilontunnetta askartelusta....
Edelleen kannustusta sinulle. Entä kunnon hikiliikunta ja sitten unettaa? entäs vaihtoehtohoidot: homeopatia, suggestoterapeutti jne ....