tiistai 16. joulukuuta 2008

Ravintoloista ja palvelusta

Kävin äitini kanssa lauantaina vähän shoppailemassa. Nälkähän siinä ehtii välillä tulla ja päätettiin mennä paikalliseen ravintolaan syömään. Ravintolan nimeä en nyt tässä viitsi mainita, mutta saman nimisiä löytyy jokaisesta isommasta kaupungista. Oltiin paikalla puoli kahdentoista aikoihin ja paikalla oli kourallinen ihmisiä. Hyvältä näyttää, tässähän ei mene kauan, kuiskutteli ääni mielessäni. Tilaus saatiin tehtyä heti saavuttuamme. Ihmisiä alkoi virrata sisään, löysivät paikkansa melko autiosta ruokasalista. Tarjoilijat kulkivat edestakaisin ottamassa tilauksia ja viemässä ruoka-annoksia. Jo neljäs ruokailijaseurue, joka oli saapunut meidän jälkeen, sai ruokansa. Me istuttiin pöydässä vesilasit edessä, hörpittiin välillä ja vitsailtiin, että niinköhän piti possu tappaa kun tuntuu aikaa kuluvan... Kahdenkymmenenviiden minuutin kuluttua äitini sanoi, että jos ei annoksemme tule viidessä minuutissa niin silloin lähdetään. Parin minuutin päästä näin, että tarjoilija lähestyy, kahta annosta kantaen. Jes, nyt meitä tärppäsi! Mutta kuinka ollakaan, annokset purjehtivat ohitsemme. Äiti alkoi vetämään takkia päälleen, minä sanoin, että odota vielä, kysytään mikä mättää. Tarjoilija tuli takaisin ja otin hänet lennosta kiinni. Sanoin, että meneeköhän tässä vielä kovinkin kauan, nyt ollaan odotettu puoli tuntia ja ainakin viisi meidän jälkeen tullutta porukkaa on saanut ruokansa. Tarjoilija lupasi selvittää asian. Kävi keittiössä ja tuli takaisin. "Kyllä tässä nyt vielä menee jonkin aikaa." Totesin yli puolen tunnin odotuksen olevan kohtuutonta. "Emme me voi sille mitään, että meillä on niin vähän henkilökuntaa" oli kommentti jonka sain vastaukseksi. Siinä vaiheessa minullakin oli jo takki päällä ja marssimme ravintolasta ulos. Nälkä kurni vatsassa ja kiukku mielessä.

Ajoimme sitten paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan joka oli auennut kahdeltatoista. Tilasimme ruoan listalta, maksoimme, söimme ja olimme ulkona ravintolasta alle puolen tunnin. Siinä sitä palvelua mitä olisin odottanut edellisestäkin paikasta.

Jälkikäteen olen miettinyt ensimmäistä ravintolakäyntiä. En ole keksinyt muuta selitystä kuin että unohtivat meidän tilauksen. Olisin voinut hyväksyä sen selityksen, mutta valehtelua en. Tuskinpa se että on vähän henkilökuntaa selittää sen asian, että meidän jälkeemme tulleet saavat ruokiaan, mutta me emme. Harkitsen tässä kovasti, että teenkö ravintolaan vielä valituksen vai meneeköhän viesti perille tarjoilijan kautta.

profile editor

profile editor

lauantai 6. joulukuuta 2008

Hyvää itsenäisyyspäivää!

On taas se päivä vuodesta jolloin saa pysähtyä kunnoittamaan niitä urheita miehiä ja naisia jotka taistelivat maamme itsenäisyyden puolesta. Ilman heitä meillä tuskin olisi asiat näin hyvin. Isäni isä oli yksi näistä miehistä. Kunnioitettava persoona, valoisa luonne. Eli kunnioitettavat 97,5 vuotta vanhaksi. Säilytti positiivisen asenteen loppuun asti. Liekö se ollut pitkän iän salaisuus. Isoisäni osallistui aikoinaan asekätkentään. Hän sai siitä myös tuomion, muttei kuitenkaan vankilatuomiota. Vasta yhdeksänkymmentäluvulla asekätkentään osallistuneet saivat mielestäni oikean kohtelun - mitalin toiminnastaan isänmaan turvallisuuden puolesta. Olin vastaanottamassa mitalia isoisäni puolesta. Tapahtuma on jäänyt mieleeni yhtenä elämäni tärkeistä asioista.

Olen tänään viettänyt itsenäisyyspäivää kuunnellen Petri Laaksosen joululevyä. Se on yksi lempijoululevyistäni. Kuuntelepa tätä



Niin ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää isänmaallemme ja kaikelle kansalle!