Tässä meriheinätyyny valmiiksi ommeltuna
Meriheinätyynyn ompelu joustinosaan käynnissä
Istuinosa mallattuna paikalleen
lauantai 19. huhtikuuta 2008
Verhoilua, osa 4
Tänään oli kurssipäivä verhoilun parissa. Menin paikalle aamulla yhdeksältä ajatuksena olla juuri niin kauan kuin jaksan ja tuntuu hyvältä. Yllättäen päivä luiskahti ihan huomaamatta puoli kolmeen. Nyt on kyllä aika naatti mutta hyvä olo. Sain aika paljon aikaiseksi, istuintyyny on nyt täytetty ja ommeltu kiinni jousitukseen. Kovin työ istuinosan osalta on siis takana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Sinähän olet saanut paljon aikaiseksi, tulee varmaan hieno tuoli. Minkä värinen on päälyskangas, oletko jo valinnut.
Kangas on jo ostettu. Se on keskiruskea nukkapintainen kangas. Pitäisi olla helppohoitoinen. Yllätti minutkin kuinka paljon olen saanut aikaan lyhyessä ajassa.
Homma etenee kovaa vauhtia. Hyvä hyvä! Entisenä huonekalumyyjänä minua kiinnostaa tämä juttu kovasti. En ole koskaan päässyt seuraamaan verhoilua. Tehdasvalmisteiset kalusteet ovat tietenkin aivan eri juttu puuhaasi verrattuna, mutta kuitenkin...
Ei olisi monella vara ostaa tuoleja, jos kaupassa myytävät tehtäisiin tähän malliin kuin tämä. Tarvikkeet tulevat maksamaan useita satoja euroja (vaikka sainkin kankaan nettohinnalla). Siihen jos vielä lisättäisiin työn hinta niin huh.
Totta! Itse meinasin verhoiluttaa sohvani joitakin vuosia sitten. Siinä oli pehmusteet hyvät, mutta kangas olisi pitänyt vaihtaa. Sekin olisi tullut maksamaan enemmän kuin uusi sohva. Käsityö maksaa. Omaat todella hienon ja arvokkaan taidon!!!
Mielenkiinnolla minäkin odotan etenemistä. Joskus olen telkkarista katsellut kun ovat entisöineet tuoleja. Sormet varmaankin kovilla.
Kyllä verhoilu on näppien päälle käyvää hommaa. Mutta aika paljon on tekniikasta kiinni. Minulla on leikattu oikean käden rannekanava-ahtauma maaliskuun puolivälissä eikä se suuremmin kipeydy. Ei tätä hommaa tekisi jos se ei olisi mielenkiintoista. Halvemmalla pääsisi niin kuin Tirsu totesi ostamalla uuden... Kuitenkin tuoli joka on 1800-luvulta on entistämisen arvoinen.
Kaikki vanhat tuoliaarteet joilla on tunnearvoa ovat entistämisen arvoisia!!! (Minulla oli jokusen vuoden vanha tehdastekoinen sohva eikä siksi verhoiluttaminen ollut mielekästä).
Lähetä kommentti