Taidanpa tallentaa tänne muistoja tuolin verhousprojektista. Eilen oli toinen kurssipäivä ja pääsin ihan mukavasti eteenpäin. Suurin osa tukilangoista on nyt sidottu. Olin valmistautunut, että olen vain muutaman tunnin kurssilla, kun en kuitenkaan jaksa enempää. Yllätin kuitenkin itseni ja jaksoin viisi tuntia. Hyvä minä! Ihanaa tehdä jotain sellaista, jossa ei ajattele mitään muuta kuin tekemäänsä. Kunnon terapiaa!
Tässä kuvassa syvyys- ja poikkisuuntaiset narut sidottuna
Tässä seuraava vaihe: rautalankakehikko sidottu jousien ympärille.
5 kommenttia:
Tuohan on hienoa oppia ja siinä kun näkee kättensä jäljet.
muka anonyymi sanoi....
että olin hätäinen painamaan väärää nappia
piti olla Tia sanoi..
katsotaan onnistuuko nyt ;-)
Hyvin onnistui. Olen joskus kymmenen vuotta sitten verhonnut pari k-tuolia. Olivat helppoja verrattuna tällaiseen rungottomaan istuinosaan. Selkänojassa ja käsinojissakin on jouset.
Tuo on hieno taito! Puuha kiinnostaa minua kovasti! Viime syksynä suunnittelin, että josko lähtisin artesaanikoulutukseen ja erikoistuisin verhoilijaksi ja entisöijäksi ja kaikkea sellaista. No, ne haaveet on oli pakko unohtaa sormivaivojen vuoksi. =(
Kieltämättä on kädet kovilla, varsinkin naruja sitoessa. Hamppunaru on tosi kuluttavaa sormille. Varsinkin jos koko päivän väkertää. Mutta kamalan mukavaa hommaa ;)
Lähetä kommentti