Ravintoloista ja palvelusta

Kävin äitini kanssa lauantaina vähän shoppailemassa. Nälkähän siinä ehtii välillä tulla ja päätettiin mennä paikalliseen ravintolaan syömään. Ravintolan nimeä en nyt tässä viitsi mainita, mutta saman nimisiä löytyy jokaisesta isommasta kaupungista. Oltiin paikalla puoli kahdentoista aikoihin ja paikalla oli kourallinen ihmisiä. Hyvältä näyttää, tässähän ei mene kauan, kuiskutteli ääni mielessäni. Tilaus saatiin tehtyä heti saavuttuamme. Ihmisiä alkoi virrata sisään, löysivät paikkansa melko autiosta ruokasalista. Tarjoilijat kulkivat edestakaisin ottamassa tilauksia ja viemässä ruoka-annoksia. Jo neljäs ruokailijaseurue, joka oli saapunut meidän jälkeen, sai ruokansa. Me istuttiin pöydässä vesilasit edessä, hörpittiin välillä ja vitsailtiin, että niinköhän piti possu tappaa kun tuntuu aikaa kuluvan... Kahdenkymmenenviiden minuutin kuluttua äitini sanoi, että jos ei annoksemme tule viidessä minuutissa niin silloin lähdetään. Parin minuutin päästä näin, että tarjoilija lähestyy, kahta annosta kantaen. Jes, nyt meitä tärppäsi! Mutta kuinka ollakaan, annokset purjehtivat ohitsemme. Äiti alkoi vetämään takkia päälleen, minä sanoin, että odota vielä, kysytään mikä mättää. Tarjoilija tuli takaisin ja otin hänet lennosta kiinni. Sanoin, että meneeköhän tässä vielä kovinkin kauan, nyt ollaan odotettu puoli tuntia ja ainakin viisi meidän jälkeen tullutta porukkaa on saanut ruokansa. Tarjoilija lupasi selvittää asian. Kävi keittiössä ja tuli takaisin. "Kyllä tässä nyt vielä menee jonkin aikaa." Totesin yli puolen tunnin odotuksen olevan kohtuutonta. "Emme me voi sille mitään, että meillä on niin vähän henkilökuntaa" oli kommentti jonka sain vastaukseksi. Siinä vaiheessa minullakin oli jo takki päällä ja marssimme ravintolasta ulos. Nälkä kurni vatsassa ja kiukku mielessä.

Ajoimme sitten paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan joka oli auennut kahdeltatoista. Tilasimme ruoan listalta, maksoimme, söimme ja olimme ulkona ravintolasta alle puolen tunnin. Siinä sitä palvelua mitä olisin odottanut edellisestäkin paikasta.

Jälkikäteen olen miettinyt ensimmäistä ravintolakäyntiä. En ole keksinyt muuta selitystä kuin että unohtivat meidän tilauksen. Olisin voinut hyväksyä sen selityksen, mutta valehtelua en. Tuskinpa se että on vähän henkilökuntaa selittää sen asian, että meidän jälkeemme tulleet saavat ruokiaan, mutta me emme. Harkitsen tässä kovasti, että teenkö ravintolaan vielä valituksen vai meneeköhän viesti perille tarjoilijan kautta.

profile editor

Hyvää itsenäisyyspäivää!

On taas se päivä vuodesta jolloin saa pysähtyä kunnoittamaan niitä urheita miehiä ja naisia jotka taistelivat maamme itsenäisyyden puolesta. Ilman heitä meillä tuskin olisi asiat näin hyvin. Isäni isä oli yksi näistä miehistä. Kunnioitettava persoona, valoisa luonne. Eli kunnioitettavat 97,5 vuotta vanhaksi. Säilytti positiivisen asenteen loppuun asti. Liekö se ollut pitkän iän salaisuus. Isoisäni osallistui aikoinaan asekätkentään. Hän sai siitä myös tuomion, muttei kuitenkaan vankilatuomiota. Vasta yhdeksänkymmentäluvulla asekätkentään osallistuneet saivat mielestäni oikean kohtelun - mitalin toiminnastaan isänmaan turvallisuuden puolesta. Olin vastaanottamassa mitalia isoisäni puolesta. Tapahtuma on jäänyt mieleeni yhtenä elämäni tärkeistä asioista.

Olen tänään viettänyt itsenäisyyspäivää kuunnellen Petri Laaksosen joululevyä. Se on yksi lempijoululevyistäni. Kuuntelepa tätä



Niin ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää isänmaallemme ja kaikelle kansalle!

Karu totuus heti aamusta

Tyttäreni oli näpsinyt kameralla kuvia kodistamme. Tiedänhän minä etten ole mikään suuri järjestyksen jättiläinen, mutta kun katselin kuvia tietsikalta tänä aamuna niin meinasi itku päästä. Joka paikka näytti kuvissa niin sotkuiselta. Ei se livenä näytä ollenkaan niin pahalle kuin kuvissa. Mietin vaan, että näyttääköhän kotini vieraan silmissä samalta kuin se mitä näin kuvissa?

Tänään olen sitten yrittänyt hieman siivoilla. Toivotonta. Kun saan yhden kohdan siistiksi niin toinen kohta jo huutaa puunausta. Tämmöisenä päivänä minulla on suunnaton ikävä siivoojaa, joka kävi kodissamme joka toinen viikko kahden vuoden ajan. Kuuluin nimittäin muutama vuosi sitten siivousrinkiin ja siivooja kävi kahden viikon välein. Oli ihana tulla töistä kotiin kun kaikki paikat kiiltelivät puhtautta. Ainakin hetken aikaa. Mietin kyllä usein millaista työtä kotisiivoojan työ olisi. Varsinkin jos asiakkaana olisi lapsiperhe... Tehdä sitä päivästä päivään ja viikosta viikkoon. Huh, voisi jäädä minulta tekemättä. Olen nimittäin lievästi nihilistinen itseäni kohtaan kun siivoan. Ei riitä perussiivous vaan silloin on nosteltava joka purkki ja purnukka, hinkattava ja pyyhittävä, lajiteltava ja siirreltävä tavaroita paikasta toiseen. Pikku hommassa meneekin tyylilläni aimo tovi.

Nythän minä oikein vuodatuksen päästin. Nautin nyt kuitenkin niistä kohdista jotka kodissani ovat puhtaita. Ja suljen silmäni epäkohdilta.

myspace layouts

Talviaikaan siirtyminen

Kun nyt kerrankin sain itseni blogini kimppuun niin päätinpä siirtyä samalla talviaikaan. Jospa tällä pääsisin talvi- ja eritoten joulutunnelmaan. Enää muutama päivä ja joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa.

Pitäisiköhän tehdä itselle joulutouhu-joulukalenteri. Siten ei jäisi kaikki tekeminen ihan viime tippaan!

Oikein talvista päivää kaikille!

pimp myspace profile

Ovela herra harakka

Olen aloittanut lintujen ruokintakauden jo muutama viikko sitten. Talitiaiset aloittivat seinien koputtelun ja ikkunoista sisään kurkkimisen heti ensimmäisten pakkasöiden aikaan. Kaivoin varastosta esiin lintulaudan ja kuten huomaat telinekin sille on valmiina pihalla. Valmiit koukut ja kaikki.

Lintulaudalla on kuitenkin ollut valitettavan hiljaista. Muutama tintti käy syömässä ja niiden touhua katselenkin mielelläni. Mutta kaikkein ovelin onkin herra harakka. Sehän ei painonsa vuoksi pysty istahtamaan lintulaudalle, mutta on keksinyt oivan konstin saada osansa ohtinasta. Maasta kova ponnistus, pyrähdys lintulaudan reunalle ja avot - herkkuja pitkin pientaretta! Sitten vaan kupua täyttämään. Välillä tämä touhu minua naurattaa, mutta alkuperäinen ajatukseni ei ole ollut ruokkia harakoita. Mokomat kun ovat välillä turhankin röyhkeitä. En nimittäin ole viime vuosina saanut kerättyä punaisia viinimarjoja talteen ollenkaan. Heti kun marjat alkavat kypsymään niin harakat ovat osingolla. Istuvat pensaan oksilla, syövät marjoja ja paskantavat ympäriinsä. Ei paljon houkuttele mehun keitto sen jälkeen.

Nyt minä istuskelen ja mietin millaisen systeemin kehitän ruokintapaikalle, että saisin pidettyä harakat loitolla. Laittaisin niin mielelläni myös talipalloja roikkumaan, mutta ne katoavat harakoiden suihin välittömästi. Aikaisempina vuosina olen laittanut kartion malliseksi väännetyn verkon roikkumaan ja sen sisälle talipallot. Se on ollut suhteellisen toimiva ratkaisu, mutta ehkäpä keksin vielä paremman. Kunnon jekun että saa harakat oikein pitkän nenän.

Yritin napata kuvan siitä kun harakka keikauttaa lautaa. Eipä osunut ajoitus kohdalleen.

Oraakkeli vastaa

Anun blogista löysin leikkimielisen testin ja päätinpä liittyä leikkiin mukaan. Jospa näin pääsisin taas alkuun bloggailussani.

Annan sinulle kysymykset ja sinä käyt osoitteessa www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli kyselemässä kysymyksiin vastaukset ja kirjoitat ne sitten tänne. Huom ! Saat muotoilla kysymykset haluamaasi kieleen, tyyliin tai murteeseen tai vaihtaa sanajärjestystä, mutta kysymyksissä pitää olla sama juoni.

1. Mikä on nimeni ? - Aura

2. Missä asun ? - Äitisi sängyssä puolen yön jälkeen. Olen pahoillani. (Missähän olen sitä ennen?)

3. Mikä olen ? - Hei, katos vaan! Sähän olet se lapsuuskotini naapuri! Voi niitä aikoja... (Siis häh, kuka niistä?)

4. Millainen olen ? - Jos saisin sut mulle mieheksi niin olisin aina onnellinen! (No dream on, taitaa olla aika mahdotonta, vallankin kun olen nainen)

5. kuka olen ? -Olet tietääkseni ihminen. (Jipiii! Tämä oli hyvä kuulla)

6. Mikä on ollut tärkeintä elämässäni ? - Reippaus (Siis tämähän menee loistavasti)

7. Mikä on ollut turhinta elämässäni ? - Rehellisyys ( Ja just pääsin hehkuttamasta. Siis eikö vanha sanonta rehellisyys maan perii pidä enää paikkaansa)

8. Mikä on mielestäni maailman arvokkain asia ? - Rakkaus on arvokkainta mitä on. Ja läheisyys. (Hmmm)

9. Miltä näytän ? - Partavedeltä (Voi litku!)

10. Miltä tunnun ? - Kissalta (Siis pehmeältä)

11. Miltä maistun ? - Koipalloilta, mutta muista toki että ajoittain vastaukseni ovat puuta heinää. (Sinäpä sen sanoit)

12. Miltä tuoksun ? - Halvalta hajuvedeltä. (Partaveden kerako?)

13. Missä minun kuuluisi olla ? - Sateella, sängyssä, takaapäin (NO HUH HUH)

14. Mikä minun kuuluisi olla ? Puutarhanhoito.

15. Mistä minut löytää ? - Torniosta.

16. Minkä ikäinen olen ? - 61 vuotta vanha. (Aargh, isku vasten kasvojani!)

17. Mikä on sukupuoleni ? - Ihan selkee äijänkäppyrä. (Nimeltään Aura?!?)

18. Monta henkeä tähän piti haastaa ? - Tiu

Valmista tuli

Kuten eilen kirjoittelin niin olen pistellyt kaapin nurkasta löytämääni liinaa valmiiksi. Eilen illalla istuskelin telkkarin ääressä katsellen samalla Meidän isä on parempi kuin teidän isä- ohjelmaa ja ompelin samalla reunataitoksia. On se sitten kumma, että vaikka kuinka yritin olla tarkkana ja katsoa, että taitos menee lankasuoraan niin reunat näyttävät niinkuin ne olisivat juosten kustu. En jaksa ymmärtää syytä en. Tällä kertaa vedin yhden langan pois, ihan vaan varmistaakseni että tulee taatusti lankasuora. Toisenkin taitoksen kohdalla tein samoin. Neulasin taitokset nuppineuloilla ja silti - mutkittelee! Ei yhtä pahasti kuin aiemmassa liinassa, mutta silti. Kuitenkin olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen liinaan. Kaiken murinankin jälkeen.


Tässä vielä kuva kuviosta lähempää.


Ajattelin muuten eilen illalla, että kaikesta sitä pitää ohjelmaa tehdä. Siitäkin kenen isä on hyvä, parempi ja parhain. Miksei riitä, että minun isä on hyvä. Sitäkin mietin, että kenen aloitteesta perheet moiseen ohjelmaan lähtevät mukaan. Jotenkin säälitti eilen se pikkutyttö jonka isä tuli toiseksi kilpailussa. Taisivat olla aika tosimielellä mukana. Pettymys oli suuri kun meidän isä ei ollutkaan se kaikkein paras.