torstai 27. marraskuuta 2008

Karu totuus heti aamusta

Tyttäreni oli näpsinyt kameralla kuvia kodistamme. Tiedänhän minä etten ole mikään suuri järjestyksen jättiläinen, mutta kun katselin kuvia tietsikalta tänä aamuna niin meinasi itku päästä. Joka paikka näytti kuvissa niin sotkuiselta. Ei se livenä näytä ollenkaan niin pahalle kuin kuvissa. Mietin vaan, että näyttääköhän kotini vieraan silmissä samalta kuin se mitä näin kuvissa?

Tänään olen sitten yrittänyt hieman siivoilla. Toivotonta. Kun saan yhden kohdan siistiksi niin toinen kohta jo huutaa puunausta. Tämmöisenä päivänä minulla on suunnaton ikävä siivoojaa, joka kävi kodissamme joka toinen viikko kahden vuoden ajan. Kuuluin nimittäin muutama vuosi sitten siivousrinkiin ja siivooja kävi kahden viikon välein. Oli ihana tulla töistä kotiin kun kaikki paikat kiiltelivät puhtautta. Ainakin hetken aikaa. Mietin kyllä usein millaista työtä kotisiivoojan työ olisi. Varsinkin jos asiakkaana olisi lapsiperhe... Tehdä sitä päivästä päivään ja viikosta viikkoon. Huh, voisi jäädä minulta tekemättä. Olen nimittäin lievästi nihilistinen itseäni kohtaan kun siivoan. Ei riitä perussiivous vaan silloin on nosteltava joka purkki ja purnukka, hinkattava ja pyyhittävä, lajiteltava ja siirreltävä tavaroita paikasta toiseen. Pikku hommassa meneekin tyylilläni aimo tovi.

Nythän minä oikein vuodatuksen päästin. Nautin nyt kuitenkin niistä kohdista jotka kodissani ovat puhtaita. Ja suljen silmäni epäkohdilta.

myspace layouts

myspace layouts

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juuri noin eli nautit puhtaista kohdista ja unohdat ne puunaamattomat paikat.
Minä muuten inhoan siivoamista. Aikoinaan siivosin ihan mielelläni, koska nautin siitä lopputuloksesta. Nykyään en saa enää suurempia "viboja" edes puhtaudesta. Siivoaminen on yhtä myrkynjuontia! Plääääähhh..!

Ninnalisa kirjoitti...

Oi kun oletkin oikein hengenheimolainen! Siivoaminen on todellakin kuin myrkynjuontia ja minä tulen siitä pikemminkin huonolle tuulelle. Vaikka viisaat väittävätkin että siivouksen pitäisi puhdistaa myös sisäisesti. Pyh.

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi meillä poika ei ota kuvia täältä, varsinkaan askarteluhuoneesta. En uskalla ainakaan ennen joulua siivoilla kun en sitten löydä mitään, tavaraa kuin on siunaantunut vuosien varrella ja lisää täytyy ostaa ;-)

Kuten Anu kirjoitti, nautit niistä puhtaista kohdista ja pikkuhiljaa nekin suurenevat.

Anonyymi kirjoitti...

Minä puunasin alakerran ja sitten totesin urakan liian ylivoimaiseksi ja jätin keittiön laatikot siivoamatta! - teen sen ehkä joskus toiste!

Minä inhoan siivousta myös ja sitten kun alan pakosta siivoamaan menee siinä iäisyys, kun pitää puunata tarkkaan ja sitten loppuukin inspis...ääähh
Nyt halusin keittiöön pakkomielteisesti jouluverhot, joten siivosin sen minkä siivosin ja laitoin ne pakanan verhot - on ne kyllä nätit...

Nauratti taannoin, kun laitoin blogiini kuvia kodistani ja olikos se Aija vai kuka kommentoi, että on sulla siistiä....heh, just olin siivonnut, päivän päästä olis näyttänyt jo IHAN toiselta...

ja katellaan vaan niitä puhtaita kohtia, jookos!