Lintulaudalla on kuitenkin ollut valitettavan hiljaista. Muutama tintti käy syömässä ja niiden touhua katselenkin mielelläni. Mutta kaikkein ovelin onkin herra harakka. Sehän ei painonsa vuoksi pysty istahtamaan lintulaudalle, mutta on keksinyt oivan konstin saada osansa ohtinasta. Maasta kova ponnistus, pyrähdys lintulaudan reunalle ja avot - herkkuja pitkin pientaretta! Sitten vaan kupua täyttämään. Välillä tämä touhu minua naurattaa, mutta alkuperäinen ajatukseni ei ole ollut ruokkia harakoita. Mokomat kun ovat välillä turhankin röyhkeitä. En nimittäin ole viime vuosina saanut kerättyä punaisia viinimarjoja talteen ollenkaan. Heti kun marjat alkavat kypsymään niin harakat ovat osingolla. Istuvat pensaan oksilla, syövät marjoja ja paskantavat ympäriinsä. Ei paljon houkuttele mehun keitto sen jälkeen.
Nyt minä istuskelen ja mietin millaisen systeemin kehitän ruokintapaikalle, että saisin pidettyä harakat loitolla. Laittaisin niin mielelläni myös talipalloja roikkumaan, mutta ne katoavat harakoiden suihin välittömästi. Aikaisempina vuosina olen laittanut kartion malliseksi väännetyn verkon roikkumaan ja sen sisälle talipallot. Se on ollut suhteellisen toimiva ratkaisu, mutta ehkäpä keksin vielä paremman. Kunnon jekun että saa harakat oikein pitkän nenän.
Yritin napata kuvan siitä kun harakka keikauttaa lautaa. Eipä osunut ajoitus kohdalleen.
3 kommenttia:
Oiiiiiih..... Tosi kaunis blogipohja. En ole nähnyt tällaista ennen. Olet osannut myös siirtää vanhat juttusi tänne. Hyvä sinä. Minä en osaisi tehdä sitä. ----------
Olen nyt jotenkin sanaton. Olen niin valtavan iloinen siitä, että olet jaksanut kirjoittaa tänne tällaisen kivan tarinan ihan kuvan kanssa. Se on hyvä merkki se... =)
Harakat on pirun fiksuja. Toivottavasti joku osaa antaa jonkun hyvän vinkin niiden häätämiseksi lintulaudalta.
Löysin tämän blogipohjan täältä http://www.thecutestblogontheblock.com/
Oli niin mukavan talvinen, että ajattelin sillä piristää itseäni ja muita.
Tänä aamuna noita harakan rotjakkeita oli kolme kappaletta roikkumassa lintulaudan alla. Yksi teki työt ja sitten yhdessä nautiskeltiin. Toisaalta ei niille voi muuta kuin nauraa.
Hieno pohja todella.
Minullakin on jokapäiväinen sota harakoiden kanssa, sen verran pelkäävät että heti lähtevät kun minusta vilaus näkyy.
Talipötkön rippeet saavat kyytiä, viime vuonna laitoin osan pötköstä ja monta verkkoa päälle niin eivät saaneet mitään irti vaan pikkulintujen ja tikan nokat mahtuivat verkkojen raoista.
Paras lintulauta on maassa olevassa jalassa kiinni, ei heilu ja lennätä siemeniä maahan.
Lähetä kommentti