lauantai 30. elokuuta 2008

Hiljaiselon jälkeen...

Näin heti alkuun - anteeksi kamalasti kun olen vallan kokonaan hiljentynyt enkä mitään ole kirjoittanut. Minulla ei yksinkertaisesti ole ollut voimia kirjoittelemiseen. Terveyteni on yrittänyt selättää minut moneen otteeseen enkä vieläkään koe olevani minkäänlaisessa kunnossa. Uusia lääkkeitä on aloitettu ja lopetettu. Annoksia pienennetty ja suurennettu. Olen käynyt verikokeessa, jonka tuloksen tiedän ensi viikolla. Sitten nähdään pitääkö lääkitystä vielä muuttaa.

Päivät menevät ihme pöhnässä nykyään. Viimeisin lääkärin määräämä lääke tekee sen. Saan vihdoinkin nukuttua, mutta nyt voisin sitten nukkua vaikka vuorokauden ympäri. Joten unettomuus on nyt hoidettu!

Lupaan kirjoitella kuulumisiani aina kun tuntuu että jaksan. Muuhun en nyt pysty. Toivottavasti ymmärrätte tilanteeni.

Ai niin joo. Sairaslomani on nyt sitten jatkunut helmikuu 2009 loppuun asti. Jospa siinä ajassa edes jotain saataisiin aikaan.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heissulivei ystäväiseni!

Hieno juttu, että sait reilun sairasloman. Saat nyt keskittyä ihan vain itsesi kuntouttamiseen.
Kun minä jäin jokunen vuosi sitten pitkälle sairaslomalle niin aluksi vain nukuin ja nukuin.. nukuin ja nukuin.. Ihan niin kuin sinäkin. Kun olin saanut loputtomalta tuntuvan väsymyksen pois niin sitten aloin tekemään kaikkea mistä tuli hyvä olo. Olo alkoi pikku hiljaa paranemaan. Minun neuvoni sinulle on siis: Lepää ja tee kaikkea kivaa!!!

Aurinkoista syksyn jatkoa sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kun täällä on kirjoitus, käväisen aina silloin tällöin kurkkaamassa.

Nyt hoitelet itseäsi kuntoon ja kirjoittelet kun siltä tuntuu.

Syksyn lehtien värikkyyden myötä hyvää syksyn alkua sinulle.

Anonyymi kirjoitti...

Moikkis!

Ja koitahan jaksaa. Tällasta tarpomista tämä välillä on.
Pienikin askel on askel, muistahan se.
Näkyillään, kun jaksetaan. (itsekin ihan töttöröö) ja aikaansaamaton.

ps. verikokeet on pop, tai ehkä rock, kun vaan keksisivät niistä jotain vikaa mulla. Käsi sojossa antanut verta montakertaa, mut niistä ei löydy moitteen sijaa :( ja olo on välillä hanurista. Koitetaan silti pönkiä meneen senkun kyetään. Tervetulloo kerhoon.
nimim. lenkkeillään :)

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti saat elämäsi oikealle raiteelle ja hyvä, kun sait pitkän sairasloman, siinä tosiaan kerkeää jo kuntoutumaan, toivottavasti. Voimia ja tsemppiä, syyskuulakkain terveisin, Ritva