Hengissä ollaan

Luin juuri Marikan kysymyksen voinnistani ja vastailenpa siihen näin kirjoituksen kautta. Kiitos kaikille, jotka ovat osoittaneet myötätuntoa ja välittämistä taistelussani unen kanssa.

Kävin siis reilu viikko takaperin lääkärillä ja sain oikein ymmärtäväisen vastaanoton. Tuntui ihan oikeasti, että lääkäri ymmärsi tilanteen vakavuuden. Varmaan sillä, että olen toipumassa masennuksesta, oli osuutta siihen, että minut otettiin vakavasti. Olen kokenut, että lääkärit suhtautuvat vaivoihini paljon vakavammin kun taustalla on masennus-diagnoosi. Lähes poikkeuksetta kyselevät jaksamisestani, lääkkeistä ja terapiasta, vaikka kävisin lääkärissä minkä vaivan takia tahansa. Mielestäni on hyvä, että näin toimitaan, vaikka joskus tuntuu tylsälle selittää samat asiat taas kerran uudelleen ja uudelleen.

No niin nyt minä eksyin asiasta ja kerroin itsestäni ihan liikaa. En kuitenkaan lähde mitään poistamaan tässä vaiheessa. Eli siellä lääkärissä keskusteltiin siitä onko masennuslääkitykseni kohdillaan vai pitäisikö sitä muuttaa. Lääkäri oli hyvin varovaisen oloinen ja alkuun mietti ettei anna minulle mitään lääkettä vaan jatketaan entiseen malliin. Antoi minulle tukun hyvin ohjeita unen laadun parantamiseksi ja unen saamiseksi. Loppujen lopuksi lääkäri konsultoi toista lääkäriä ja yhteistuumin antoivat minulle uuden lääkkeen uniongelmiin. Hieman varoen aloitin ohjeen mukaan, ekana iltana 25 mg ja joka toinen ilta voi nostaa annostusta 100 mg asti. Alkuun en huomannut lääkkeestä olevan mitään hyötyä, mutta nostettuani annostuksen suurimmilleen olen saanut nukuttua kohtuullisen hyvin. Tokihan minä vielä heräilen öisin, mutta en jää enää valvomaan vaan nukahdan melkein heti uudelleen. Ihanaa.

Käyn reilun viikon päästä uudelleen lääkärissä. Katsotaan sitten mitä tämä lääkäri tuumaa lääkityksestäni.