Niin se alkaa olla yksi kouluvuosi taas takana. Ja pojan eskarivuosi. Kaihoisaa katsoa kuinka lapset kasvavat, lähtevät kouluun, laajentavat reviiriään... Joskus ihan toivoisin että voisin pysäyttää kellon vähäksi aikaa. Ihan vain pysäyttää sen hetkeksi muutamaksi, ehkäpä jopa kelata taaksepäin. Huoh.
Tänään on eskarilaisten päätösjuhla. Sinne pitäisi itsensä tällätä. Voimia vaan ei tunnu olevan ylenpalttisesti. Tämä viimeinen viikko ennen lomien alkua on sellainen käymisviikko - enää ei tehdä mitään vaan kannetaan koko talven tuotokset kotiin äitille pähkäiltäväksi. Lapset alkavat käydä kierroksilla ja äiti sitä myöten. Ensi viikkokaan ei paljoa helpotusta suo, tytön synttärit on perjantaina ja niihin pitäisi sitten leipoa ja siivota ja miettiä sun muuta. Ja pakata reissua varten.
Mies on ollut tämän viikon lomalla. On tässä sopeutumista siihen, että kaksi ihmistä kössöttelee päivät pitkät kotona. Minulle yksinäiset päivän hetket on olleet äärettömän tärkeitä ja nyt kun niitä ei ole niin tuntuu välillä että hermot ratkeaa. Jospa siihen totun vähitellen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Aika mennä hurahtaa nopeastikkin, lapsista sen huomaa. Meidän pikkupoika ( 191 cm)jo aikuinen ja käytiin auttamassa muuttohommissa.
Kivoja ne lasten kotiin tuomat teokset.
Todella huomaa ajan kulumisen kun lapsia katselee. Esikoiseni täytti sunnuntaina kymmenen... vaikka en minä ole vanhentunut laisinkaan.
Lähetä kommentti