Valmista tuli

Kuten eilen kirjoittelin niin olen pistellyt kaapin nurkasta löytämääni liinaa valmiiksi. Eilen illalla istuskelin telkkarin ääressä katsellen samalla Meidän isä on parempi kuin teidän isä- ohjelmaa ja ompelin samalla reunataitoksia. On se sitten kumma, että vaikka kuinka yritin olla tarkkana ja katsoa, että taitos menee lankasuoraan niin reunat näyttävät niinkuin ne olisivat juosten kustu. En jaksa ymmärtää syytä en. Tällä kertaa vedin yhden langan pois, ihan vaan varmistaakseni että tulee taatusti lankasuora. Toisenkin taitoksen kohdalla tein samoin. Neulasin taitokset nuppineuloilla ja silti - mutkittelee! Ei yhtä pahasti kuin aiemmassa liinassa, mutta silti. Kuitenkin olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen liinaan. Kaiken murinankin jälkeen.


Tässä vielä kuva kuviosta lähempää.


Ajattelin muuten eilen illalla, että kaikesta sitä pitää ohjelmaa tehdä. Siitäkin kenen isä on hyvä, parempi ja parhain. Miksei riitä, että minun isä on hyvä. Sitäkin mietin, että kenen aloitteesta perheet moiseen ohjelmaan lähtevät mukaan. Jotenkin säälitti eilen se pikkutyttö jonka isä tuli toiseksi kilpailussa. Taisivat olla aika tosimielellä mukana. Pettymys oli suuri kun meidän isä ei ollutkaan se kaikkein paras.

Kunhan minusta taas siltä tuntuu.

Olen tämän syksyn taistellut tämän oman vointini kanssa. Olen eliminoinut elämästäni kaiken ylimääräisen kuormituksen. Myös sellaiset joista olen aiemmin voimaa saanut. Ihan tietoisesti.

Keräsin kaikki korttiaskartelutarvikkeeni isoon laatikkoon. Laatikko odottaa vielä paikkaansa minne sen nostan odottamaan uutta tulemista. Kaikkein eniten tekisi mieli vain myydä laatikko pois sisältöineen ja aloittaa sitten joskus alusta. Mutta kun tiedän miten pitkän pennin olen sen sisältöön sijoittanut niin pysyn vielä pöksyissäni ja varastoin laatikon johonkin nurkkaan.

Olen käynyt kansalaisopiston lasipiirissä parina kolmena kuluneena talvena. Nyt ei vaan huvita. Päätin jättää senkin väliin. Lasit pölyttyvät kodinhoitohuoneessa. Ehkäpä ostan niillekin laatikon, pakkaan lasit siihen nätisti ja jään odottamaan uutta innostusta.

Aloittelin kesällä ratsastusta. Taisin siitä jotain kertoakin. Ratsastustunti on tiistaisin seitsemältä illalla ja muutaman kerran jälkeen totesin, että liian myöhään minulle. Pidän nyt siitäkin taukoa. Aloitan ratsastuksen uudelleen kunhan minusta taas siltä tuntuu.

Olen palannut vanhan ihanan harrastukseni pariin. Ristipistoihin. Löysin yhden aloitetun liinan kaapin nurkasta kun kaappia siivosin. En edes muistanut sellaista ostaneeni. Liina on melkein valmis nyt. Laitan siitä kuvan tänne kunhan saan sen viimeisteltyä.

Minusta on tuntunut kovin kovasti siltä, että olen kantanut kirpparille paljon kaikkea turhaa. Joka kerta kun vaan jaksan jotain paikkaa penkoa niin turhaa löytyy. En jaksa ymmärtää mistä kaikki turha on huusholliini tullut. En ainakaan muista niitä ostaneeni. Ehkä olen osan saanut lahjaksi. Pakkohan minun on ollut jotain ostaakin. Mutta turhilta ne nyt tuntuvat.