Aurinko paistaa... ja ei muuta

Kiitos kaikki ystäväni lohduttavista sanoistanne ja myötätunnosta. Yritän kirjoittaa tähän jotain viimeaikaisimmista tunnoistani.

Ihmeekseni olen nukkunut aika hyvin viimeiset yöt. On todella lohduttavaa kun huomaa aamulla nukkuneensa eikä ole pelkästään pyöriskellyt uniongelmineen pitkin yötä.

Muuten minusta tuntuu tällä hetkellä, että elämäni on enemmän solmussa kuin se on ollut pitkiin aikoihin. Kaikkinainen tekeminen tuntuu varsinaiselta puurtamiselta. Juuri mikään ei tunnu miltään. Tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja antaa mennä. Luovuttaa. Lopettaa koko tyhjänpäiväinen taistelu. Mitä enemmän yritän pyristellä sitä sotkuisemmaksi elämän verkko vaan menee. Jos kävisin tätä taistelua yksin niin tuskin siitä selviäisin. Onneksi minulla on hyvä terapeutti apunani. Nyt on vaan pakko uskoa, että kipeiden ja raskaiden asioiden käsittely vie minua tilapäisesti alaspäin. Ja sieltä pääsen taas eteen ja ylöspäin. Niin sen on pakko olla. Siihen minä turvaudun ja niin minä uskon.

Olen jättänyt tänä syksynä väliin kaikki ylimääräiset harrastukset sun muut. Jotenkin vaan tuntuu etten jaksa osallistua mihinkään. Enkä jaksa niitä kaikkia kysymyksiä mitä ihmiset esittävät. Ja sitä että pitää jokaiselle selitellä miksen ole nyt töissä... ja milloin palaan... ja mikä minua vaivaa. Joskus tekisi mieli sanoa, että ihan rehellinen lorvikatarri, varsinkin jos sitä työnantajalta kysyttäisiin...

Mutta hei, älkää olko huolissanne. Kyllä minä tästä vielä tokenen. Olenhan selvinnyt elämässäni niin monesta vastoinkäymisestä ettei tämä minua kaada. Eniten minä suren perheeni puolesta. Se surettaa, että heidän pitää käydä tämä läpi minun kanssani. Voi jos voisin jättää masennukseni niinkuin viitan terapeutin komeroon sieltä lähtiessäni, vetää toisen niskaan kotiin tullessani ja käyttää sitä väliajat. Kylläpä se olisikin mukavaa.

Maanantai aamun mietteitä

Osaapa olla tyhjä olo. Ja väsynyt. Lääkäriltä saamistani lääkkeistä oli hetken hyöty ja uni pakoilee minua keskellä yötä turhan usein. En saa sitä kiinni millään konstilla, vaikka kuinka yrittäisin. Olen yrittänyt rasittaa itseäni päivän mittaan yhden lääkärin ohjeiden mittaan, mutta seuraava yö onkin sitten todella rikkonainen. Jos olen rasittamatta turhan paljon niin silloin nukun ehkä osan yötä aika hyvin. Luojan lykky on se, että minun ei tarvitse töihin olla ryntäämässä. Nyt odottelen yhtä tärkeää puhelua ja sen jälkeen menen katsomaan josko nukkumatti odottelisi minua makkarin puolella.

Meidän perheellä oli aikamoinen viikonloppu. Tyttäreni mieltä loukattiin todella pahasti ja sain silotella ja lohdutella häntä pitkään. Sen olisin vielä jotenkin ymmärtänyt, että loukkaaja olisi ollut ajattelematon lapsi, mutta tällä kertaa kyseessä oli aikuinen mies. Tai siksi hänet voi ainakin ulkomuodon perusteella luokitella. Ei kylläkään käytöksen.

Minulta on mennyt kiinnostus kaikenlaiseen askarteluun tällä hetkellä. Välillä tekisi viedä kaikki ostamani materiaali kirpputorille ja myydä pois nurkista pyörimästä. Jospa tämäkin on sellainen hetken lamaannus ja intoudun vielä kortteilemaan.